Kaupassamme on mahdollisuus tiliin, jolloin rahaa ei tarvitse kantaa aina mukana. Ostokset laitetaan tilille ja tili maksetaan kerran/kahdesti kuussa. Tiliasiakkaita on aika paljon ja muutamien tilit ja naamat alkaa yhdistämään.
Yleensä ulkoa muistaa tuttujen ja kivojen asiakkaiden numerot. Sitten tulee näitä asiakkaita, jotka automaattisesti olettavat minun muistavan ne kaikki tilit ulkoa ja he voivat vain hiljaa seistä kynä kädessä odottamassa allekirjoitettavia lappuja.
- Mikäs se teidän numeronne olikaan?
- Hmp! 24569.
Sekin pitää sanoa sitten niin hiljaa, että joudun kysymään sen uudelleen ja uudelleen. Lopulta asiakas on hyvin närkästynyt, eikä sano edes heippa lähtiessään.
Päivän piristys:
Kävelin kadulla ja paikallisen grillin ohi. Pihalla pöydän ääressä istuu nuoria kosseja, jotka hölmöilevät ja vilkuttavat minulle. Nyökäytän vastaukseksi ja yksi kosseista huutaa:
- Hei! Sä olet se kaupan kassa!
Kyllä! Ajatella, minullakin on jotain muutakin elämää.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Nimikirjoitus
Voi auta nyt siinä tilanteessa, kun kassalle tulee vanha rouvashenkilö. Tilille ostettaessa täytyy allekirjoittaa kuitti. No eiköhän tämän hitaan ja vanhan mummelin nimi olekkin sitten Hilkka-Irmeli-Daisy Asikkala-Suvanto. Nimikirjoitusta ei voi lyhentää esim. H-I-D A-S, vaan se pitää kirjoittaa alusta loppuun hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ja auta nyt vielä siinä tilanteessa kun kynä onkin hieman huono ja uudella kynällä kirjoitetaan koko nimi uudestaan hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ei ketään kiinnosta lukea niitä nimiä niistä lapuista, siihen voi vaikka sutata vaan jotain.
Ja auta nyt vielä siinä tilanteessa kun kynä onkin hieman huono ja uudella kynällä kirjoitetaan koko nimi uudestaan hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ei ketään kiinnosta lukea niitä nimiä niistä lapuista, siihen voi vaikka sutata vaan jotain.
Tilaa:
Kommentit (Atom)