Ikärajat

Pelikoneiden ikäraja on nykyään lain mukaan 18. Laki on tiukentunut sen verran jo, että pienet lapsetkaan eivät saisi olla pelikone alueella oman vanhempansa kanssa. Minun kassavuorollani ei alaikäiset pelaa. Olen aika tarkka ikärajojen valvonnasta.

Huvittavaa on, että kun menet kysymään papereita nuorelta kossilta, saat vastaukseski:
- On ikää, mutta paperit ei ole mukana.

Se on sitten kuule voi voi! Valitettavasti minä en saa antaa sinun pelata, koska ne paperit nyt sattuu olemaan sielä kotona. Kaikilla täysi-ikäisillä kosseilla, jotka pyörii kylällä on ajokortti mukana, AINA! Siis tietenkin jos sellainen on.

Tässä vaiheessa pelikone sulkeutuu ja rahat kilahtavat ulos. Saan vihaisia katseita tai kommentteja:
- Onko sekin nyt muka niin tarkkaa?
Kyllä se vain on. Jos punnitsen mielessäni, että annan alaikäisen pelata pelikonetta ja menetän myynti oikeuteni siitä syystä, niin valitsen mielummin myyntioikeuteni pidon itsellä.

"Pois pakkaajien edestä!"

Välillä harmittaa, etten osaa olla niin jämerä asiakkaiden kanssa. Kaksi naista oli lähdössä kassaltani, mutta jäivät kassan päähän vielä juttusille toistensa kanssa. Se on todella ärsyttävä tapa useimmilla ihmisillä, sillä silloin seuraavat pakkaajat eivät pääse paikalleen pakkaamaan.

Tällä kertaa seuraava asiakas oli mies, todella roteva sellainen. Hän meni kassan päähän ja sanoi aika isolla äänellä.
- Pois pakkaajien edestä!
Niin, en olisi kyllä osannut sanoa sitä itse paremmin.
- Puhumaan saa jäädä, mutta jos menisitte hieman kauemmas.
Hän jatkoi hieman lempeämmällä äänellä ystävällisesti.

Pakkaajat 1

Herra Pätkä on omanlaisensa mies. Pätkä on nimensä mukaisesti lyhyt ja hänellä on aina liivi päällä, jonka taskut pursuavat tavaroita.

Pätkällä on sellainen tapa, että osti hän sitten paljon tai vähän, hän menee pakkaamaan niitä. Ei siinä. Se on kauhean hyvä homma, varsinkin, jos asiakkaita on liikkeellä paljon ja minä vielä piippailen tavaroita. Säästyy aikaa.

Herra Pätkän tapa on siis hyvä, mutta se muuttuu huonommaksi. Kun olen sanonut lopullisen summan, jatkaa Pätkä edelleen pakkailua. Hänen on PAKKO pakata kaikki ostokset, ennen kuin hän tulee maksamaan. Voitte vain kuvitella, että sepä vasta kasvattaakin sitä jonoa.

Se siitä hyvästä tavasta..

PS. Hirveän kivaa kolmen viikon hiljaiselon jälkeen huomata, että sivusto on saanut uusia lukijoita.:) Tervetuloa joukkohon! Poistin kommentoinnista "sanavahvistuksen", joka saattaa rohkaista ihmisiä jättämään kommentteja. Niiden sumeiden numeroiden ja epämääräisten sanojen kirjoittaminen on meinaa tosi raskasta ja typerää!

Hortonomi

Tuntuu ettei asiakkaille aina riitä se, että osaan kassaneidin hommat moitteettomasti. Sen lisäksi minun pitäisi olla myös vähintäänkin hortonomi ja osata vastata 100 eri kukkalajin hoito-ohjeet, kylmän kestävyys ja kukan kasteltavuus.

Voiskohan joskus joku tajuta, että minäkin olen vain ihminen!

Laukut hihnalla

Asiakaat lyövät ostoksiensa lisäksi monesti laukkunsakkin hihnalle. Ei siinä mitään, he tarkoittavat varmasti hyvää ja ajattelevat, että haluan tarkistaa onko sielä vielä ostoksia.

No auta armias kun sitten tulee naishenkilö kassalle, jolla on kaksi käsilaukkua. Toinen on isompi ja hän lyö sen hihnalle. Ajattelen tietenkin, että hän haluaa minun katsovat sinne ja laukusta löytyykin juotava jogurtti purkki.

Ajattelen, että hän on vain unohtanut laittaa sen hihnalle ja piippaan sen koneesta. Siinä vaiheessa asiakas alkaa rääkyä:
- Ei, ei, ei! Se on minun vesipulloni. Ei sielä laukussa enää mitään ostoksia ole!

Totta se oli. Nainen käytti pulloa vesipullonaan, eikä suurta vahinkoa sattunut, sillä poistin kyseisen tuotteen heti kuitilta. Miksi ihmeessä se laukku piti sitten siihen hihnalle tunkea?

Olen töissä täällä, kyllä minä tiedän Osa1

Joskus tuntuu, että asiakkaat unohtavat, että MINÄ olen se, joka täällä kaupassa on töissä. Tänäänkin kassalle pamahti vanha pariskunta. Kysyin plussakorttia ja Vanha Rouva näyttää miehensä pankkikorttia:
- Se on tässä samassa.

Katson pankkikorttia, jossa ei ole minkään näköistä kuvaa tai todistetta siitä, että plussakortti olisi liitetty siihen.
- Anteeksi nyt, mutta tuossa pankkikortissa ei ole plussakorttia.
Vanha Rouva katsoo minua tympääntyneenä ja väittää vastaan. Yritän selittää tunnusmerkit plussakortilliseen pankkikorttiin, mutta Rouvan on pakko silti työntää kortti lukijaan ja odottaa "Plussa tunnistettu"-tekstiä.

Näytölle tietenkin välähtää "Ei plussakorttia"-teksti ja Rouva vetää kortin pois. Alkaa kamala selitys hänen omasta pankkikortistaan, joka sisältää kyseisen plussakortin. Päätän hillitä itseni, jotten sanoisi:
- Minähän sanoin!

Päivän piristys:
Mummeli tulee kassalle:
- Kiitos hyvästä palvelusta. Minä muutan nyt isoon kaupunkiin ja tämä luultavasti on minun viimeinen kertani täällä. Piti oikein ostaa paljon ruokaa, kun ei sitä varmaan osaa sielä isossa kaupungissa kaupoissa käydäkkään.

Asiakkaiden vitsit Osa1

Kassalla ollessaan kuulee todella paljon asiakkaiden "hauskoja" juttuja. Todellisuudessa omasta mielestä kekseliäästi sanotun asian, kuulee monen muun suusta monta kertaa päivässä.

Yleisin lausahdus taitaa olla plussakortin jälkeen, kun hinta laskee muutaman euroa:
- Pitäisiköhän käyttää vielä toisen kerran tätä korttia, jos vaikka se laskisi lisää, hohohohohooo!

Yritä siinä sitten ite olla:
- Hahhahaaa! Voihan sitä aina yrittää.
Miettikää, miljoona kertaa päivässä tätä..