Kassalla näkyy oikea naama

Kaksinaamaisuus on kauhean yleistä kaupassa. Kerrankin eräs keski-ikäinen nainen tuli kauppaan, kun kassalta oli juuri lähdössä asiakas. Rouvat kohtasivat ja vaihtoivat sanasia, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet. Kauppaan tullut Täti Kaksinaamainen höpöttää taukoamatta:

- Voi siitä on niin kamalan kauan, kun olemme viimeksi nähneet.

(He asuvat kuitenkin samalla paikkakunnalla, joten eivät taida kuitenkaan olla niin läheisiä, että vierailisivat toistensa luona..?)

Ai että, minäpäs kerron tässä nyt koko vuoden tapahtumani ja hahhahhahaaa nauran vielä remakasti tässä. Voi Petteri-Annellihan se oli teidän lapsen nimi. Kyllä siinä vain on kaunis nimi, aijai! Noh, mutta nyt minun täytyy tästä mennä kauppaan, on niin kamala nälkä, että pitää ruokaa mennä ostamaan.

(Vou! Ajatella, täti tuli oikein ruokaa ostamaan RUOKAkaupasta!)

Täti Kaksinaamainen painelee hymy korvissa hyllyjen väliin. Tässä vaiheessa reipas kassaneiti ajattelee saavansa kivan asiakkaan kassalle. Olihan Täti niin kovin ystävällinen ja puhelias äskön. 

Täti Kaksinaamainen tulee kassalle. Naama on norsun- tiedätte kyllä millä ja otsasta kasvaa – tiedätte kyllä mikä.. Täti tuskin vastaa tervehdykseen ja lyö hihnalle kaljatölkin. Jestas! Olipa Tätillä kyllä kova nälkä!

Kaikista ei voi tykätä, ei edes jokaisesta.

Kassallani käy vanhahko naishenkilö, jonka Hituraksi olen ristinyt. Hitura ostaa aina samat ostokset ja tulee kassalle sillä periaatteella, että hän on ainoa ihminen maailmassa. Muista ei tarvitse välittää.
- Minä annan sinulle tästä yksi kerrallaan ostoksia ja anna ne minulle sitten takaisin tänne. Näitä on yksi.
Piippaan ostoksen ja annan sen Hituralle takaisin.
- Näitä on neljä.
Hitura odottaa taas edellistä ostosta ja asettelee sen kärryynsä.
- Näitä on kaksi.

Tätä jatkuu koko ostoskärryn verran ja voitte kuvitella kuinka kauan tässä kyseisessä toimenpiteessä menee. Ostokset annetaan ja otetaan yksi kerrallaan. Hihnalle ei tietenkään voi lapata montaa ostosta kerralla. Jono kasvaa ja muut asiakkaat ja kassaneiti turhautuu. Hitura on kyllä sellainen henkilö, joka saa tämänkin kassaneidin hymyn tekohymyksi.

Ostokset on nyt saatu kaikki kärryyn ja lasku menee tilille. Kun kuitti on allekirjoitettu, haluaa Hitura kaksi postimerkkiä. Postimerkkejä varten hän alkaa kaivamaan hiluja. Niin, niitähän ei tietenkään voi laittaa tilille..? Hitura poistuu ja kassajono on kilometrin mittainen.

Eikä tässä vielä kaikkia. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen Hitura palaa pullokuittien kanssa. Hän haluaa ne käteisellä ja sitten kaadetaan koko lompakon sisältö ja aletaan vaihtamaan niitä isommiksi. Niin kasvaa taas jono.

Muutaman kymmenen minuutin päästä hitura tulee unohtuneen tavaran kanssa kassalle. Osto tapahtuu suht nopeasti, mutta nimikirjoituksen kanssa menee aikaa. Jonon pää kaartuu nurkan taakse.

Elämä kallis

Näin joulun lähestyessä ihmiset ryntäävät kauppaan ostamaan jouluruokia. Kinkut ovat suuressa suosiossa ja jokainen, joka sellaisen huusholliinsa on hankkinut tietää, että ne maksavat mansikoita. Tänään Herra Yrmy pamahti kassalle kahden kinkun kanssa. Yrmy ei ole koskaan hymyillyt, sanonut kiitos, ole hyvä tai mitään muutakaan iloista. Ylipäätään, hän ei paljon puhele. Kaksi isoa joulukinkkua maksoi PALJON! Sain Herralle niin tyypillisen yrmyn katseen osakseni.

- Niin paljon! Nyt kyllä saan muovipussit kaupan päälle, kun maksaa NOIN paljon!

Okei, fine! Ota vaan kassit, niitä olen muutenkin jakanut ihmisille, jotka ostaa jäisiä kinkkuja. Niitä kun ei ole kiva kantaa paljain käsin. Yrmy kuitenkin osti tuoreet kinkut, jotka eivät siis pakkasta ole nähnytkään. Hurjastihan olisi tullut lisä maksua kahesta kassista. Ajatella, kuitenkin 40 senttiä, johon Herran joulubudjetti olisi luultavasti kaatunut.

Hyvä on. Minua ei ärsyttänyt pussit oikeastaan paljoakaan, mutta valittaminen kinkkujen hinnasta.. Ihan niin kuin moinen olisi minun vikani. Ensinäkin, te asiakkaat haalitte itse ostokset kärryihinne, joten kassaneiti ei todellakaan voi niiden hinnoille mitään. Hyllyssä lukee tuotteen hinta ja se ei siitä miksikään muutu kassalla. Piste.

Päivän piristys:
Keski-ikäinen mieshenkilö kiittää plussakortin näyttäessään ja saadessaan huimat alennukset:
- Onneksi olet opettanut minut käyttämään aina tätä plussakorttia, ku siitä saa näköjään joskus kivastikkin alea.

Hyvää joulua vaan..

Näin joulun aikaan kaupan kassalla ei ole mitään muuta niin ärsyttävää, kuin joulun toivotukset. Voi luoja! Seiso siinä sitten kahdeksan tuntia ja toivota miljoonalle asiakkaalle joulun odotukset.

Thank God, mä en ole aattona töissä!

Leikki alkaa

On aika jakaa kokemukset kaupan kassalta. Olen töissä pienellä paikkakunnalla kaupassa. Kauppamme ei ole suuri, mutta se ei ole pienikään. Keskikokoinen, sellainen sopivan kokoinen. Ihmiset ja heidän käyttäytymisensä alkavat tulla tutuksi. Kokemuksia löytyy niin paljon, että niitä voi jakaa muillekkin.

Asiakkaista löytyy paljon purnattavaa, mutta joukkoon mahtuu myös, ah, niin ihania ja ystävällisiä asiakkaitakin. Ehkä juttuja lukiessasi muutat käytöstäsi kassalla ja parannat tapasi.

Kassalla työskennellessä törmää väistämättä erilaisiin persooniin ja pitkää hermoa ja sosiaalisuutta tarvitaan. Kassaneidin täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen. Eikä asiakkaalle parane sanoa vastaan, vaikka itse saisi haukkuja niskaan. Asiakashan on aina oikeassa (yeah right..).

Nauti, ihastu, vihastu ja liity lukijaksi. Kirjoitukset pyritään pitämään lyhyinä ja ytimekkäinä, helposti luettavina ja hauskoina. Ehkä jopa tunnistat itsesi.

Kassaneiti kuittaa ja kiittää mielenkiinnosta!