Joskus tuntuu, että asiakkaat unohtavat, että MINÄ olen se, joka täällä kaupassa on töissä. Tänäänkin kassalle pamahti vanha pariskunta. Kysyin plussakorttia ja Vanha Rouva näyttää miehensä pankkikorttia:
- Se on tässä samassa.
Katson pankkikorttia, jossa ei ole minkään näköistä kuvaa tai todistetta siitä, että plussakortti olisi liitetty siihen.
- Anteeksi nyt, mutta tuossa pankkikortissa ei ole plussakorttia.
Vanha Rouva katsoo minua tympääntyneenä ja väittää vastaan. Yritän selittää tunnusmerkit plussakortilliseen pankkikorttiin, mutta Rouvan on pakko silti työntää kortti lukijaan ja odottaa "Plussa tunnistettu"-tekstiä.
Näytölle tietenkin välähtää "Ei plussakorttia"-teksti ja Rouva vetää kortin pois. Alkaa kamala selitys hänen omasta pankkikortistaan, joka sisältää kyseisen plussakortin. Päätän hillitä itseni, jotten sanoisi:
- Minähän sanoin!
Päivän piristys:
Mummeli tulee kassalle:
- Kiitos hyvästä palvelusta. Minä muutan nyt isoon kaupunkiin ja tämä luultavasti on minun viimeinen kertani täällä. Piti oikein ostaa paljon ruokaa, kun ei sitä varmaan osaa sielä isossa kaupungissa kaupoissa käydäkkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti