Kaksinaamaisuus on kauhean yleistä
kaupassa. Kerrankin eräs keski-ikäinen nainen tuli kauppaan, kun kassalta oli juuri lähdössä asiakas. Rouvat kohtasivat ja
vaihtoivat sanasia, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet.
Kauppaan tullut Täti Kaksinaamainen höpöttää taukoamatta:
- Voi siitä on niin kamalan kauan, kun
olemme viimeksi nähneet.
(He asuvat kuitenkin samalla
paikkakunnalla, joten eivät taida kuitenkaan olla niin läheisiä,
että vierailisivat toistensa luona..?)
Ai että, minäpäs kerron tässä nyt
koko vuoden tapahtumani ja hahhahhahaaa nauran vielä remakasti
tässä. Voi Petteri-Annellihan se oli teidän lapsen nimi. Kyllä
siinä vain on kaunis nimi, aijai! Noh, mutta nyt minun täytyy tästä
mennä kauppaan, on niin kamala nälkä, että pitää ruokaa mennä
ostamaan.
(Vou! Ajatella, täti tuli oikein
ruokaa ostamaan RUOKAkaupasta!)
Täti Kaksinaamainen painelee hymy
korvissa hyllyjen väliin. Tässä vaiheessa reipas kassaneiti
ajattelee saavansa kivan asiakkaan kassalle. Olihan Täti niin kovin
ystävällinen ja puhelias äskön.
Täti Kaksinaamainen tulee
kassalle. Naama on norsun- tiedätte kyllä millä ja otsasta kasvaa
– tiedätte kyllä mikä.. Täti tuskin vastaa tervehdykseen ja lyö
hihnalle kaljatölkin. Jestas! Olipa Tätillä kyllä kova nälkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti