Kaupassamme on mahdollisuus tiliin, jolloin rahaa ei tarvitse kantaa aina mukana. Ostokset laitetaan tilille ja tili maksetaan kerran/kahdesti kuussa. Tiliasiakkaita on aika paljon ja muutamien tilit ja naamat alkaa yhdistämään.
Yleensä ulkoa muistaa tuttujen ja kivojen asiakkaiden numerot. Sitten tulee näitä asiakkaita, jotka automaattisesti olettavat minun muistavan ne kaikki tilit ulkoa ja he voivat vain hiljaa seistä kynä kädessä odottamassa allekirjoitettavia lappuja.
- Mikäs se teidän numeronne olikaan?
- Hmp! 24569.
Sekin pitää sanoa sitten niin hiljaa, että joudun kysymään sen uudelleen ja uudelleen. Lopulta asiakas on hyvin närkästynyt, eikä sano edes heippa lähtiessään.
Päivän piristys:
Kävelin kadulla ja paikallisen grillin ohi. Pihalla pöydän ääressä istuu nuoria kosseja, jotka hölmöilevät ja vilkuttavat minulle. Nyökäytän vastaukseksi ja yksi kosseista huutaa:
- Hei! Sä olet se kaupan kassa!
Kyllä! Ajatella, minullakin on jotain muutakin elämää.
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Nimikirjoitus
Voi auta nyt siinä tilanteessa, kun kassalle tulee vanha rouvashenkilö. Tilille ostettaessa täytyy allekirjoittaa kuitti. No eiköhän tämän hitaan ja vanhan mummelin nimi olekkin sitten Hilkka-Irmeli-Daisy Asikkala-Suvanto. Nimikirjoitusta ei voi lyhentää esim. H-I-D A-S, vaan se pitää kirjoittaa alusta loppuun hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ja auta nyt vielä siinä tilanteessa kun kynä onkin hieman huono ja uudella kynällä kirjoitetaan koko nimi uudestaan hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ei ketään kiinnosta lukea niitä nimiä niistä lapuista, siihen voi vaikka sutata vaan jotain.
Ja auta nyt vielä siinä tilanteessa kun kynä onkin hieman huono ja uudella kynällä kirjoitetaan koko nimi uudestaan hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.
Ei ketään kiinnosta lukea niitä nimiä niistä lapuista, siihen voi vaikka sutata vaan jotain.
perjantai 28. joulukuuta 2012
Kassalla näkyy oikea naama
Kaksinaamaisuus on kauhean yleistä
kaupassa. Kerrankin eräs keski-ikäinen nainen tuli kauppaan, kun kassalta oli juuri lähdössä asiakas. Rouvat kohtasivat ja
vaihtoivat sanasia, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet.
Kauppaan tullut Täti Kaksinaamainen höpöttää taukoamatta:
- Voi siitä on niin kamalan kauan, kun
olemme viimeksi nähneet.
(He asuvat kuitenkin samalla
paikkakunnalla, joten eivät taida kuitenkaan olla niin läheisiä,
että vierailisivat toistensa luona..?)
Ai että, minäpäs kerron tässä nyt
koko vuoden tapahtumani ja hahhahhahaaa nauran vielä remakasti
tässä. Voi Petteri-Annellihan se oli teidän lapsen nimi. Kyllä
siinä vain on kaunis nimi, aijai! Noh, mutta nyt minun täytyy tästä
mennä kauppaan, on niin kamala nälkä, että pitää ruokaa mennä
ostamaan.
(Vou! Ajatella, täti tuli oikein
ruokaa ostamaan RUOKAkaupasta!)
Täti Kaksinaamainen painelee hymy
korvissa hyllyjen väliin. Tässä vaiheessa reipas kassaneiti
ajattelee saavansa kivan asiakkaan kassalle. Olihan Täti niin kovin
ystävällinen ja puhelias äskön.
Täti Kaksinaamainen tulee
kassalle. Naama on norsun- tiedätte kyllä millä ja otsasta kasvaa
– tiedätte kyllä mikä.. Täti tuskin vastaa tervehdykseen ja lyö
hihnalle kaljatölkin. Jestas! Olipa Tätillä kyllä kova nälkä!
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Kaikista ei voi tykätä, ei edes jokaisesta.
Kassallani käy vanhahko naishenkilö, jonka Hituraksi olen ristinyt. Hitura ostaa aina samat ostokset ja tulee kassalle sillä periaatteella, että hän on ainoa ihminen maailmassa. Muista ei tarvitse välittää.
- Minä annan sinulle tästä yksi kerrallaan ostoksia ja anna ne minulle sitten takaisin tänne. Näitä on yksi.
Piippaan ostoksen ja annan sen Hituralle takaisin.
- Näitä on neljä.
Hitura odottaa taas edellistä ostosta ja asettelee sen kärryynsä.
- Näitä on kaksi.
Tätä jatkuu koko ostoskärryn verran ja voitte kuvitella kuinka kauan tässä kyseisessä toimenpiteessä menee. Ostokset annetaan ja otetaan yksi kerrallaan. Hihnalle ei tietenkään voi lapata montaa ostosta kerralla. Jono kasvaa ja muut asiakkaat ja kassaneiti turhautuu. Hitura on kyllä sellainen henkilö, joka saa tämänkin kassaneidin hymyn tekohymyksi.
Ostokset on nyt saatu kaikki kärryyn ja lasku menee tilille. Kun kuitti on allekirjoitettu, haluaa Hitura kaksi postimerkkiä. Postimerkkejä varten hän alkaa kaivamaan hiluja. Niin, niitähän ei tietenkään voi laittaa tilille..? Hitura poistuu ja kassajono on kilometrin mittainen.
Eikä tässä vielä kaikkia. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen Hitura palaa pullokuittien kanssa. Hän haluaa ne käteisellä ja sitten kaadetaan koko lompakon sisältö ja aletaan vaihtamaan niitä isommiksi. Niin kasvaa taas jono.
Muutaman kymmenen minuutin päästä hitura tulee unohtuneen tavaran kanssa kassalle. Osto tapahtuu suht nopeasti, mutta nimikirjoituksen kanssa menee aikaa. Jonon pää kaartuu nurkan taakse.
- Minä annan sinulle tästä yksi kerrallaan ostoksia ja anna ne minulle sitten takaisin tänne. Näitä on yksi.
Piippaan ostoksen ja annan sen Hituralle takaisin.
- Näitä on neljä.
Hitura odottaa taas edellistä ostosta ja asettelee sen kärryynsä.
- Näitä on kaksi.
Tätä jatkuu koko ostoskärryn verran ja voitte kuvitella kuinka kauan tässä kyseisessä toimenpiteessä menee. Ostokset annetaan ja otetaan yksi kerrallaan. Hihnalle ei tietenkään voi lapata montaa ostosta kerralla. Jono kasvaa ja muut asiakkaat ja kassaneiti turhautuu. Hitura on kyllä sellainen henkilö, joka saa tämänkin kassaneidin hymyn tekohymyksi.
Ostokset on nyt saatu kaikki kärryyn ja lasku menee tilille. Kun kuitti on allekirjoitettu, haluaa Hitura kaksi postimerkkiä. Postimerkkejä varten hän alkaa kaivamaan hiluja. Niin, niitähän ei tietenkään voi laittaa tilille..? Hitura poistuu ja kassajono on kilometrin mittainen.
Eikä tässä vielä kaikkia. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen Hitura palaa pullokuittien kanssa. Hän haluaa ne käteisellä ja sitten kaadetaan koko lompakon sisältö ja aletaan vaihtamaan niitä isommiksi. Niin kasvaa taas jono.
Muutaman kymmenen minuutin päästä hitura tulee unohtuneen tavaran kanssa kassalle. Osto tapahtuu suht nopeasti, mutta nimikirjoituksen kanssa menee aikaa. Jonon pää kaartuu nurkan taakse.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Elämä kallis
Näin joulun lähestyessä ihmiset
ryntäävät kauppaan ostamaan jouluruokia. Kinkut ovat suuressa
suosiossa ja jokainen, joka sellaisen huusholliinsa on hankkinut
tietää, että ne maksavat mansikoita. Tänään Herra Yrmy pamahti
kassalle kahden kinkun kanssa. Yrmy ei ole koskaan hymyillyt, sanonut
kiitos, ole hyvä tai mitään muutakaan iloista. Ylipäätään, hän
ei paljon puhele. Kaksi isoa joulukinkkua maksoi PALJON! Sain Herralle niin tyypillisen yrmyn katseen osakseni.
- Niin paljon! Nyt kyllä saan
muovipussit kaupan päälle, kun maksaa NOIN paljon!
Okei, fine! Ota vaan kassit, niitä
olen muutenkin jakanut ihmisille, jotka ostaa jäisiä kinkkuja.
Niitä kun ei ole kiva kantaa paljain käsin. Yrmy kuitenkin osti
tuoreet kinkut, jotka eivät siis pakkasta ole nähnytkään.
Hurjastihan olisi tullut lisä maksua kahesta kassista. Ajatella,
kuitenkin 40 senttiä, johon Herran joulubudjetti olisi luultavasti
kaatunut.
Hyvä on. Minua ei ärsyttänyt pussit
oikeastaan paljoakaan, mutta valittaminen kinkkujen hinnasta.. Ihan
niin kuin moinen olisi minun vikani. Ensinäkin, te asiakkaat
haalitte itse ostokset kärryihinne, joten kassaneiti ei todellakaan
voi niiden hinnoille mitään. Hyllyssä lukee tuotteen hinta ja se
ei siitä miksikään muutu kassalla. Piste.
Päivän piristys:
Keski-ikäinen mieshenkilö kiittää plussakortin näyttäessään ja saadessaan huimat alennukset:
- Onneksi olet opettanut minut käyttämään aina tätä plussakorttia, ku siitä saa näköjään joskus kivastikkin alea.
Päivän piristys:
Keski-ikäinen mieshenkilö kiittää plussakortin näyttäessään ja saadessaan huimat alennukset:
- Onneksi olet opettanut minut käyttämään aina tätä plussakorttia, ku siitä saa näköjään joskus kivastikkin alea.
torstai 20. joulukuuta 2012
Hyvää joulua vaan..
Näin joulun aikaan kaupan kassalla ei
ole mitään muuta niin ärsyttävää, kuin joulun toivotukset. Voi
luoja! Seiso siinä sitten kahdeksan tuntia ja toivota miljoonalle
asiakkaalle joulun odotukset.
Thank God, mä en ole aattona töissä!
Thank God, mä en ole aattona töissä!
Leikki alkaa
On aika jakaa kokemukset kaupan kassalta. Olen töissä pienellä paikkakunnalla kaupassa. Kauppamme ei ole suuri, mutta se ei ole pienikään. Keskikokoinen, sellainen sopivan kokoinen. Ihmiset ja heidän käyttäytymisensä alkavat tulla tutuksi. Kokemuksia löytyy niin paljon, että niitä voi jakaa muillekkin.
Asiakkaista löytyy paljon purnattavaa, mutta joukkoon mahtuu myös, ah, niin ihania ja ystävällisiä asiakkaitakin. Ehkä juttuja lukiessasi muutat käytöstäsi kassalla ja parannat tapasi.
Kassalla työskennellessä törmää väistämättä erilaisiin persooniin ja pitkää hermoa ja sosiaalisuutta tarvitaan. Kassaneidin täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen. Eikä asiakkaalle parane sanoa vastaan, vaikka itse saisi haukkuja niskaan. Asiakashan on aina oikeassa (yeah right..).
Nauti, ihastu, vihastu ja liity lukijaksi. Kirjoitukset pyritään pitämään lyhyinä ja ytimekkäinä, helposti luettavina ja hauskoina. Ehkä jopa tunnistat itsesi.
Kassaneiti kuittaa ja kiittää mielenkiinnosta!
Asiakkaista löytyy paljon purnattavaa, mutta joukkoon mahtuu myös, ah, niin ihania ja ystävällisiä asiakkaitakin. Ehkä juttuja lukiessasi muutat käytöstäsi kassalla ja parannat tapasi.
Kassalla työskennellessä törmää väistämättä erilaisiin persooniin ja pitkää hermoa ja sosiaalisuutta tarvitaan. Kassaneidin täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen. Eikä asiakkaalle parane sanoa vastaan, vaikka itse saisi haukkuja niskaan. Asiakashan on aina oikeassa (yeah right..).
Nauti, ihastu, vihastu ja liity lukijaksi. Kirjoitukset pyritään pitämään lyhyinä ja ytimekkäinä, helposti luettavina ja hauskoina. Ehkä jopa tunnistat itsesi.
Kassaneiti kuittaa ja kiittää mielenkiinnosta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)