maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ikärajat

Pelikoneiden ikäraja on nykyään lain mukaan 18. Laki on tiukentunut sen verran jo, että pienet lapsetkaan eivät saisi olla pelikone alueella oman vanhempansa kanssa. Minun kassavuorollani ei alaikäiset pelaa. Olen aika tarkka ikärajojen valvonnasta.

Huvittavaa on, että kun menet kysymään papereita nuorelta kossilta, saat vastaukseski:
- On ikää, mutta paperit ei ole mukana.

Se on sitten kuule voi voi! Valitettavasti minä en saa antaa sinun pelata, koska ne paperit nyt sattuu olemaan sielä kotona. Kaikilla täysi-ikäisillä kosseilla, jotka pyörii kylällä on ajokortti mukana, AINA! Siis tietenkin jos sellainen on.

Tässä vaiheessa pelikone sulkeutuu ja rahat kilahtavat ulos. Saan vihaisia katseita tai kommentteja:
- Onko sekin nyt muka niin tarkkaa?
Kyllä se vain on. Jos punnitsen mielessäni, että annan alaikäisen pelata pelikonetta ja menetän myynti oikeuteni siitä syystä, niin valitsen mielummin myyntioikeuteni pidon itsellä.

tiistai 7. toukokuuta 2013

"Pois pakkaajien edestä!"

Välillä harmittaa, etten osaa olla niin jämerä asiakkaiden kanssa. Kaksi naista oli lähdössä kassaltani, mutta jäivät kassan päähän vielä juttusille toistensa kanssa. Se on todella ärsyttävä tapa useimmilla ihmisillä, sillä silloin seuraavat pakkaajat eivät pääse paikalleen pakkaamaan.

Tällä kertaa seuraava asiakas oli mies, todella roteva sellainen. Hän meni kassan päähän ja sanoi aika isolla äänellä.
- Pois pakkaajien edestä!
Niin, en olisi kyllä osannut sanoa sitä itse paremmin.
- Puhumaan saa jäädä, mutta jos menisitte hieman kauemmas.
Hän jatkoi hieman lempeämmällä äänellä ystävällisesti.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pakkaajat 1

Herra Pätkä on omanlaisensa mies. Pätkä on nimensä mukaisesti lyhyt ja hänellä on aina liivi päällä, jonka taskut pursuavat tavaroita.

Pätkällä on sellainen tapa, että osti hän sitten paljon tai vähän, hän menee pakkaamaan niitä. Ei siinä. Se on kauhean hyvä homma, varsinkin, jos asiakkaita on liikkeellä paljon ja minä vielä piippailen tavaroita. Säästyy aikaa.

Herra Pätkän tapa on siis hyvä, mutta se muuttuu huonommaksi. Kun olen sanonut lopullisen summan, jatkaa Pätkä edelleen pakkailua. Hänen on PAKKO pakata kaikki ostokset, ennen kuin hän tulee maksamaan. Voitte vain kuvitella, että sepä vasta kasvattaakin sitä jonoa.

Se siitä hyvästä tavasta..

PS. Hirveän kivaa kolmen viikon hiljaiselon jälkeen huomata, että sivusto on saanut uusia lukijoita.:) Tervetuloa joukkohon! Poistin kommentoinnista "sanavahvistuksen", joka saattaa rohkaista ihmisiä jättämään kommentteja. Niiden sumeiden numeroiden ja epämääräisten sanojen kirjoittaminen on meinaa tosi raskasta ja typerää!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Hortonomi

Tuntuu ettei asiakkaille aina riitä se, että osaan kassaneidin hommat moitteettomasti. Sen lisäksi minun pitäisi olla myös vähintäänkin hortonomi ja osata vastata 100 eri kukkalajin hoito-ohjeet, kylmän kestävyys ja kukan kasteltavuus.

Voiskohan joskus joku tajuta, että minäkin olen vain ihminen!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Laukut hihnalla

Asiakaat lyövät ostoksiensa lisäksi monesti laukkunsakkin hihnalle. Ei siinä mitään, he tarkoittavat varmasti hyvää ja ajattelevat, että haluan tarkistaa onko sielä vielä ostoksia.

No auta armias kun sitten tulee naishenkilö kassalle, jolla on kaksi käsilaukkua. Toinen on isompi ja hän lyö sen hihnalle. Ajattelen tietenkin, että hän haluaa minun katsovat sinne ja laukusta löytyykin juotava jogurtti purkki.

Ajattelen, että hän on vain unohtanut laittaa sen hihnalle ja piippaan sen koneesta. Siinä vaiheessa asiakas alkaa rääkyä:
- Ei, ei, ei! Se on minun vesipulloni. Ei sielä laukussa enää mitään ostoksia ole!

Totta se oli. Nainen käytti pulloa vesipullonaan, eikä suurta vahinkoa sattunut, sillä poistin kyseisen tuotteen heti kuitilta. Miksi ihmeessä se laukku piti sitten siihen hihnalle tunkea?

torstai 14. maaliskuuta 2013

Olen töissä täällä, kyllä minä tiedän Osa1

Joskus tuntuu, että asiakkaat unohtavat, että MINÄ olen se, joka täällä kaupassa on töissä. Tänäänkin kassalle pamahti vanha pariskunta. Kysyin plussakorttia ja Vanha Rouva näyttää miehensä pankkikorttia:
- Se on tässä samassa.

Katson pankkikorttia, jossa ei ole minkään näköistä kuvaa tai todistetta siitä, että plussakortti olisi liitetty siihen.
- Anteeksi nyt, mutta tuossa pankkikortissa ei ole plussakorttia.
Vanha Rouva katsoo minua tympääntyneenä ja väittää vastaan. Yritän selittää tunnusmerkit plussakortilliseen pankkikorttiin, mutta Rouvan on pakko silti työntää kortti lukijaan ja odottaa "Plussa tunnistettu"-tekstiä.

Näytölle tietenkin välähtää "Ei plussakorttia"-teksti ja Rouva vetää kortin pois. Alkaa kamala selitys hänen omasta pankkikortistaan, joka sisältää kyseisen plussakortin. Päätän hillitä itseni, jotten sanoisi:
- Minähän sanoin!

Päivän piristys:
Mummeli tulee kassalle:
- Kiitos hyvästä palvelusta. Minä muutan nyt isoon kaupunkiin ja tämä luultavasti on minun viimeinen kertani täällä. Piti oikein ostaa paljon ruokaa, kun ei sitä varmaan osaa sielä isossa kaupungissa kaupoissa käydäkkään.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Asiakkaiden vitsit Osa1

Kassalla ollessaan kuulee todella paljon asiakkaiden "hauskoja" juttuja. Todellisuudessa omasta mielestä kekseliäästi sanotun asian, kuulee monen muun suusta monta kertaa päivässä.

Yleisin lausahdus taitaa olla plussakortin jälkeen, kun hinta laskee muutaman euroa:
- Pitäisiköhän käyttää vielä toisen kerran tätä korttia, jos vaikka se laskisi lisää, hohohohohooo!

Yritä siinä sitten ite olla:
- Hahhahaaa! Voihan sitä aina yrittää.
Miettikää, miljoona kertaa päivässä tätä..

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kassaneiti on KASSAneiti

Luonnollisesti, jos olen kassalla töissä en voi alueeltani kauas lähteä. Silti ihmiset tulevat kysymään minulta neuvoa kadonneiden tuotteiden löytämiseen. Se on ihan fine, mutta pidän itse siitä, että tavarat näytetään ihan hyllystä asti, eikä viitota johonkin suuntaan ja jätetään asiakas oman onnensa nojaan.

Ymmärrän sen, jos ketään muuta ei näy paikalla. Silloin voin soittaa asiakkaalle apua, jos työkaveri tekee töitä varaston puolella.

Koittakaa nyt kuitenkin ihmiset jättää se kassaneiti viimeisimmäksi vaihtoehdoksi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tilinumero

Kaupassamme on mahdollisuus tiliin, jolloin rahaa ei tarvitse kantaa aina mukana. Ostokset laitetaan tilille ja tili maksetaan kerran/kahdesti kuussa. Tiliasiakkaita on aika paljon ja muutamien tilit ja naamat alkaa yhdistämään.

Yleensä ulkoa muistaa tuttujen ja kivojen asiakkaiden numerot. Sitten tulee näitä asiakkaita, jotka automaattisesti olettavat minun muistavan ne kaikki tilit ulkoa ja he voivat vain hiljaa seistä kynä kädessä odottamassa allekirjoitettavia lappuja.

- Mikäs se teidän numeronne olikaan?
- Hmp! 24569.
Sekin pitää sanoa sitten niin hiljaa, että joudun kysymään sen uudelleen ja uudelleen. Lopulta asiakas on hyvin närkästynyt, eikä sano edes heippa lähtiessään.

Päivän piristys:
Kävelin kadulla ja paikallisen grillin ohi. Pihalla pöydän ääressä istuu nuoria kosseja, jotka hölmöilevät ja vilkuttavat minulle. Nyökäytän vastaukseksi ja yksi kosseista huutaa:
- Hei! Sä olet se kaupan kassa!
Kyllä! Ajatella, minullakin on jotain muutakin elämää.

Nimikirjoitus

Voi auta nyt siinä tilanteessa, kun kassalle tulee vanha rouvashenkilö. Tilille ostettaessa täytyy allekirjoittaa kuitti. No eiköhän tämän hitaan ja vanhan mummelin nimi olekkin sitten Hilkka-Irmeli-Daisy Asikkala-Suvanto. Nimikirjoitusta ei voi lyhentää esim. H-I-D A-S, vaan se pitää kirjoittaa alusta loppuun hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.

Ja auta nyt vielä siinä tilanteessa kun kynä onkin hieman huono ja uudella kynällä kirjoitetaan koko nimi uudestaan hitaa'aa'aa'aa'aa'aa'aasti.

Ei ketään kiinnosta lukea niitä nimiä niistä lapuista, siihen voi vaikka sutata vaan jotain.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kassalla näkyy oikea naama


Kaksinaamaisuus on kauhean yleistä kaupassa. Kerrankin eräs keski-ikäinen nainen tuli kauppaan, kun kassalta oli juuri lähdössä asiakas. Rouvat kohtasivat ja vaihtoivat sanasia, kun eivät olleet pitkään aikaan nähneet. Kauppaan tullut Täti Kaksinaamainen höpöttää taukoamatta:
- Voi siitä on niin kamalan kauan, kun olemme viimeksi nähneet.
(He asuvat kuitenkin samalla paikkakunnalla, joten eivät taida kuitenkaan olla niin läheisiä, että vierailisivat toistensa luona..?)
Ai että, minäpäs kerron tässä nyt koko vuoden tapahtumani ja hahhahhahaaa nauran vielä remakasti tässä. Voi Petteri-Annellihan se oli teidän lapsen nimi. Kyllä siinä vain on kaunis nimi, aijai! Noh, mutta nyt minun täytyy tästä mennä kauppaan, on niin kamala nälkä, että pitää ruokaa mennä ostamaan.
(Vou! Ajatella, täti tuli oikein ruokaa ostamaan RUOKAkaupasta!)

Täti Kaksinaamainen painelee hymy korvissa hyllyjen väliin. Tässä vaiheessa reipas kassaneiti ajattelee saavansa kivan asiakkaan kassalle. Olihan Täti niin kovin ystävällinen ja puhelias äskön. 

Täti Kaksinaamainen tulee kassalle. Naama on norsun- tiedätte kyllä millä ja otsasta kasvaa – tiedätte kyllä mikä.. Täti tuskin vastaa tervehdykseen ja lyö hihnalle kaljatölkin. Jestas! Olipa Tätillä kyllä kova nälkä!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kaikista ei voi tykätä, ei edes jokaisesta.

Kassallani käy vanhahko naishenkilö, jonka Hituraksi olen ristinyt. Hitura ostaa aina samat ostokset ja tulee kassalle sillä periaatteella, että hän on ainoa ihminen maailmassa. Muista ei tarvitse välittää.
- Minä annan sinulle tästä yksi kerrallaan ostoksia ja anna ne minulle sitten takaisin tänne. Näitä on yksi.
Piippaan ostoksen ja annan sen Hituralle takaisin.
- Näitä on neljä.
Hitura odottaa taas edellistä ostosta ja asettelee sen kärryynsä.
- Näitä on kaksi.

Tätä jatkuu koko ostoskärryn verran ja voitte kuvitella kuinka kauan tässä kyseisessä toimenpiteessä menee. Ostokset annetaan ja otetaan yksi kerrallaan. Hihnalle ei tietenkään voi lapata montaa ostosta kerralla. Jono kasvaa ja muut asiakkaat ja kassaneiti turhautuu. Hitura on kyllä sellainen henkilö, joka saa tämänkin kassaneidin hymyn tekohymyksi.

Ostokset on nyt saatu kaikki kärryyn ja lasku menee tilille. Kun kuitti on allekirjoitettu, haluaa Hitura kaksi postimerkkiä. Postimerkkejä varten hän alkaa kaivamaan hiluja. Niin, niitähän ei tietenkään voi laittaa tilille..? Hitura poistuu ja kassajono on kilometrin mittainen.

Eikä tässä vielä kaikkia. Muutaman kymmenen minuutin jälkeen Hitura palaa pullokuittien kanssa. Hän haluaa ne käteisellä ja sitten kaadetaan koko lompakon sisältö ja aletaan vaihtamaan niitä isommiksi. Niin kasvaa taas jono.

Muutaman kymmenen minuutin päästä hitura tulee unohtuneen tavaran kanssa kassalle. Osto tapahtuu suht nopeasti, mutta nimikirjoituksen kanssa menee aikaa. Jonon pää kaartuu nurkan taakse.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Elämä kallis


Näin joulun lähestyessä ihmiset ryntäävät kauppaan ostamaan jouluruokia. Kinkut ovat suuressa suosiossa ja jokainen, joka sellaisen huusholliinsa on hankkinut tietää, että ne maksavat mansikoita. Tänään Herra Yrmy pamahti kassalle kahden kinkun kanssa. Yrmy ei ole koskaan hymyillyt, sanonut kiitos, ole hyvä tai mitään muutakaan iloista. Ylipäätään, hän ei paljon puhele. Kaksi isoa joulukinkkua maksoi PALJON! Sain Herralle niin tyypillisen yrmyn katseen osakseni.
- Niin paljon! Nyt kyllä saan muovipussit kaupan päälle, kun maksaa NOIN paljon!
Okei, fine! Ota vaan kassit, niitä olen muutenkin jakanut ihmisille, jotka ostaa jäisiä kinkkuja. Niitä kun ei ole kiva kantaa paljain käsin. Yrmy kuitenkin osti tuoreet kinkut, jotka eivät siis pakkasta ole nähnytkään. Hurjastihan olisi tullut lisä maksua kahesta kassista. Ajatella, kuitenkin 40 senttiä, johon Herran joulubudjetti olisi luultavasti kaatunut.

Hyvä on. Minua ei ärsyttänyt pussit oikeastaan paljoakaan, mutta valittaminen kinkkujen hinnasta.. Ihan niin kuin moinen olisi minun vikani. Ensinäkin, te asiakkaat haalitte itse ostokset kärryihinne, joten kassaneiti ei todellakaan voi niiden hinnoille mitään. Hyllyssä lukee tuotteen hinta ja se ei siitä miksikään muutu kassalla. Piste.

Päivän piristys:
Keski-ikäinen mieshenkilö kiittää plussakortin näyttäessään ja saadessaan huimat alennukset:
- Onneksi olet opettanut minut käyttämään aina tätä plussakorttia, ku siitä saa näköjään joskus kivastikkin alea.

torstai 20. joulukuuta 2012

Hyvää joulua vaan..

Näin joulun aikaan kaupan kassalla ei ole mitään muuta niin ärsyttävää, kuin joulun toivotukset. Voi luoja! Seiso siinä sitten kahdeksan tuntia ja toivota miljoonalle asiakkaalle joulun odotukset.

Thank God, mä en ole aattona töissä!

Leikki alkaa

On aika jakaa kokemukset kaupan kassalta. Olen töissä pienellä paikkakunnalla kaupassa. Kauppamme ei ole suuri, mutta se ei ole pienikään. Keskikokoinen, sellainen sopivan kokoinen. Ihmiset ja heidän käyttäytymisensä alkavat tulla tutuksi. Kokemuksia löytyy niin paljon, että niitä voi jakaa muillekkin.

Asiakkaista löytyy paljon purnattavaa, mutta joukkoon mahtuu myös, ah, niin ihania ja ystävällisiä asiakkaitakin. Ehkä juttuja lukiessasi muutat käytöstäsi kassalla ja parannat tapasi.

Kassalla työskennellessä törmää väistämättä erilaisiin persooniin ja pitkää hermoa ja sosiaalisuutta tarvitaan. Kassaneidin täytyy tulla kaikkien kanssa toimeen. Eikä asiakkaalle parane sanoa vastaan, vaikka itse saisi haukkuja niskaan. Asiakashan on aina oikeassa (yeah right..).

Nauti, ihastu, vihastu ja liity lukijaksi. Kirjoitukset pyritään pitämään lyhyinä ja ytimekkäinä, helposti luettavina ja hauskoina. Ehkä jopa tunnistat itsesi.

Kassaneiti kuittaa ja kiittää mielenkiinnosta!